Uusi opetussuunnitelma kannustaa menemään ulos
Ulkoluokka-toiminta on Liikkuvan koulun seurannan mukaan yleistynyt vuosina 2015–2018 alakouluissa ja yhtenäiskouluissa, mutta ei yläkouluissa. Alakouluista peräti 80 prosenttia ja yhtenäiskouluista 68 prosenttia ilmoittaa, että koulun piha-aluetta ja lähiympäristöä hyödynnetään opetuksen tukena. Yläkouluissa vastaava luku on vain 29 prosenttia.
Biologian ja maantiedon opettaja Jussi Tomberg kehittää osan työajastaan ulko-opetusta Oulussa. Tomberg mieltää ulko-opetukseksi kaiken toiminnan, jossa poistutaan luokkatilasta.
– Uusi opetussuunnitelma kannustaa menemään luokan ulkopuolelle. Miellän ulko-opetuksen muunakin kuin luonnossa retkeilemisenä: on se sitten vierailu jossain tai vaikka mobiilipeli, Tomberg toteaa.
Omassa opetuksessaan Tomberg hyödyntää muun muassa seppo.io-alustaa vaikka myöntääkin olevansa skeptinen digitalisaation suhteen. Tombergin kokemuksen mukaan uudet seiskaluokkalaiset kannattaa tutustuttaa ulko-opetukseen heti.
– Ihmiset on vähän vieraantuneet ulkona olemisesta. Kun ulkona olemista opetellaan, se alkaa sujua jouhevasti – että kun mennään ulos luokasta, se on silti koulua.
Päiväkodissa ja alkuopetuksessa luontokoulu on usein systemaattista, mutta alakoulun viimeisinä vuosina ulkona käyminen harvenee. Tomberg kannustaakin pitämään aktiivisesti yllä ulkona olemisen taitoa läpi peruskoulun.
Luontokokemukset voimaannuttavat
Oulussa on kaikille yläkoululaisille tarjolla myös valinnainen luovan luonnontieteen kurssi. Taustalla on sekä halu vaalia oppilaiden luontosuhdetta että saada oppilaita kiinnostumaan luonnontieteistä.
– Kurssiin liittyy pedagoginen helmi, viikonlopun yli kestävä metsävaellus. Siellä viimeistään oppilas havahtuu luonnon kanssa olemiseen, Tomberg kertoo.
Viikonlopun aikana nukutaan teltassa, tehdään itse ruuat ja havainnoidaan luontoa. Viikonlopun aikataulu on pidetty tarkoituksella väljänä.
– Aluksi me järjestettiin hirveästi kaikkea ohjelmaa. Sitten huomasimme, että selviytyminen on siellä se ohjelma eikä siinä tarvita mitään erityistemppuja.
Viikonlopun aikana oppilaat saavat pienen maistiaisen siitä, mitä itsessä tapahtuu metsässä ollessa. Ensimmäisenä yönä yleensä nukutaan huonosti – toisena uni maistuu usein jo paremmin.
– Palelee vähän ja pelottaa. Puramme yhdessä kokemuksia: että se kuuluu asiaan, ja sinä et ole vielä yhtä sen luonnon ja metsän kanssa.
– Mitä et tunne, et arvosta, kiteyttää Tomberg luontokokemusten merkityksen.
Toiminnallisessa opetuksessa on vain mielikuvitus rajana
Tombergin mukaan osa opettajista hyödyntää koulun lähialueita opetuksessa paljonkin. Osa pelkää vastuukysymyksiä, mikä on myös ymmärrettävää.
– Kun sä menet oppilaiden kanssa ulos, se vaatii päätöksen ja tietoisen riskinoton, että siellä voi tapahtua jotakin. Toisaalta viivan alle jää paljon plussaa, kun teet sen.
Koulu on Tombergin mukaan myös johtajansa näköinen. Parhaimmillaan rehtori on kannustaja ja mahdollistaja.
Laanilan koulussa on siirrytty noin viisi vuotta sitten 75 minuutin oppitunteihin. Kun äänestettiin paluusta 45 minuutin tunteihin, kaikki halusivat säilyttää pidemmät tunnit. Oppituntien aloitusten määrä on vähentynyt seitsemästä neljään. Pidemmillä tunneilla tuntien jaksottamisen ja istumisen katkaisun merkitys korostuvat.
– Meillä on ovenkarmeissa leuanvetotankoja, välillä laitetaan tuoli pulpetille ja noustaan seisomaan. Siinä on vain mielikuvitus rajana, Tomberg toteaa.
– Välillä ruotsin sanoja junaillaan ympäri käytävää ja pihalle. Siinä tulee mentyä ulos. Lisäksi se on oivaltavaa, hauskaa ja oppilaat tykkää siitä.
Rohkeasti kokeilemaan
Tomberg kannustaa muita opettajia kokeilemaan rohkeasti ulko-opetusta. Rohkeuden lisäksi luokasta poistuminen vaatii epävarmuuden sietämistä – että kaikki ei välttämättä menekään niin kuin on suunnitellut.
– Pitää olla itsekin armollinen itselleen. Se ei kuitenkaan ole kaikista tärkeintä, saadaanko me siitä se odotettu tulos vaan me voidaan saada siitä joku muu tulos, joka voi olla vielä arvokkaampi.
Tomberg uskoo, että luonto-opetuksesta on hyötyä oppilaille, joilla on haasteita oppimisessa.
– Meillä on oppilaita, jotka pärjää joka tapauksessa, opettaa asian miten tahansa. Väitän, että tällaiset menetelmät auttaa niitä oppilaita, jotka oppii vähän eri tavalla kuin muut.